Lasitaideteos

Stockmannin tavaratalon 8. kerroksen lasiteos IRIS.

Lasikaton alle sijoittuvan lasitaideteoksen on suunnitellut teollinen muotoilija ja taiteen maisteri Brita Flander, teos tulee koristamaan uuden Fazerin F8-ravintolamaailman kahvilan kattoa. Työhön ryhtyessään hän tutustui rakennuksen arkkitehtiin, Sigurd Frosterukseen (1876 – 1956), aikansa edelläkävijään, joka piti valoa ja varjoa merkittävänä tilan muodostajana. Brita Flander pitää Sigurd Frosteruksen suunnittelemaa Stockmannin tavarataloa täydellisen hallittuna ja äärimmäisen hillittynä monumenttina. Valtaosan elämästään Helsingissä viettäneenä Brita Flander sanoo myös tuntevansa Stockmannin tavaratalon kahvilan merkityksen helsinkiläisten sydämessä.

Tavoitteena taiteilijalla oli luoda teos, joka on rakennukseen sopiva, mutta samalla ilmaisee kuluvaa aikaa, 2000-lukua. Hän piti luonnollisena, että tavaratalon ylimmän kerroksen lasikaton alle sijoitettavan teoksen materiaali on lasi. Lähtökohtana oli ajatus kristallikruunusta, jossa yhdistyy positiivisesti juhlallisuus, iloisuus ja tietty huolettomuus. Kristallien kimalluksessa on hyvä hymyillä. Ne virittävät tilan tunnelmaan, jossa asiakkaat viihtyvät.

Teoksen nimi IRIS tulee kreikkalaisesta mytologiasta, jossa Iris on sateenkaaren henkilöitymä ja jumalten viestinviejä. Niin kuin sateenkaari yhdistää maan ja taivaan, Iris yhdistää ihmiset ja jumalat.

Taiteilija luonnehtii teosta megaformaattiseksi, 20 m x 8 m –kokoiseksi, pelkistetyksi nykypäivän kristallikruunun vastineeksi. Kokonaisuus muodostuu suorakaiteenmuotoisesta alueesta, johon on ripustettu erisävyisiä lasilevyjä. Taustana on opaalinvalkoinen lasikatto. Lasilevyjen vaihtelevat etäisyydet muodostavat satunnaisen rytmin. Teoksen säleet luovat vaikutuksen vaakatasoisesta pinnasta olematta kuitenkaan sitä. Väljästi erilleen sijoitetut lasit ovat ilmava, tilaan sävyjä tuova kokonaisuus. Opaalikaton kentän reunoille jää pienet kirkkaan lasin alueet, josta tulevat auringonsäteet ja päivänvalo sytyttävät teoksen lasit eloisaan leikkiin. Lasien sävyt muuntuvat valo-olosuhteiden mukaan, ja hiotut reunat ja kulmat välkehtivät valotilasta riippuen spektrin eri väreissä ja heijastuvat ympäristöönsä, seinille ja alempiin kerroksiin kuilun kautta. Lasien sävyt ovat kirkas, valkea satiini sekä siniharmaa, lisäksi toiselta puolelta mattapintainen etsattu. Lasien patinoidut messinkikannattimet, joiden tavoite on sitoa teos muotokielellään Frosteruksen rakennukseen, syventävät ja pysähdyttävät visuaalisesti muuten vaakatasoista muotoa.

Lasit muodostavat merenomaisen, valosta alati muuntuvan rytmikkään elementin. Muodostuu dynaaminen valotila, kuin puiden katveessa tai aaltojen välkkeessä, jossa voi sanan varsinaisessa merkityksessä “restauroitua”, virkistyä. Mikäli katsoja haluaa nähdä katon rakenteet, ne ovat näkyvissä. Lasien väliin asennetut laitteet, sprinklerit, näkyvät silmälle niiden alapuolella seistessä, mutta kauempaa tarkasteltaessa lasiosien paljous hämää ne näkyvistä. Vertailun vuoksi taiteilija kehottaa ajattelemaan puuta, jota katsellessa voi mitata runkoa tai ihailla lehtiä. Yleensä puu kuitenkin koetaan kokonaisuutena ja osana kokonaisuutta, metsää. Lasit edesauttavat myös tilan akustiikan hallintaa. Teos ja tila on valaistu ulkotilasta, lasikaton läpi.

Teoksen valmistuksessa ja ripustuksessa on erityisesti kiinnitetty huomiota turvallisuuteen. Lasit on karkaistu ja laminoitu autokalvolla. Lasien reunat on kiiltohiottu, ei vain esteettisistä syistä, vaan myös poistamaan reunojen pintakohoumat, joista rikkoutuminen voisi saada alkunsa. Lasien “Heat Soak” -käsittely on tehty materiaalijännitteiden poistamiseksi. Lyijy messinkikannattimien vuorauksessa ehkäisee mahdollisten kohoumien aiheuttamaa pistekuormitusta, mikä voisi särkeä lasin. Lyijyn ominaisuudet eivät muutu ajan tai ulkoisten olosuhteiden vaikutuksesta, ja lyijyssä on erinomaiset kitkaominaisuudet. Lyijy on perinteisesti kuulunut materiaalina lasiteoksiin.